Synnytyskertomus

7.8 klo. 6.00 herätyskello soi ja nousin ylös tekemään aamupalaa.
Olo oli edelleen ihan normaali tai no niin normaali mitä 41+6rv voi vaan olla :D
7:30 isä tuli hakemaan sairaalaan ja Elias jäi Mikon äidin kanssa kotiin.
7.50 olimme sairaalan pihassa ja menimme neljänteen kerrokseen odotushuoneeseen.
Kätilö otti vastaan, kirjoitti tietoja ylös ja pääsin käyrille.
Edelleen yhtäkään supistusta ei tullut.
9.00 päästiin takaisin odotushuoneeseen ja varauduttiin siihen että odotus aika saliin voi kestää koska yöllä oli syntynyt 3 vauvaa joten kiire oli ollut ja salien siivous kestää.
10.30 päästiin saliin ja mulle laitettiin kanyyli minkä kautta aloin saada käynnistyslääkettä.
12.00 Mikko lähti käymään syömässä ja söin siinä samalla itsekin lounaan minkä sain.
Olo oli edelleen erittäin hyvä mikä oli pettymys koska tuntui ettei lääke auta yhtään.
Annoksia nostettiin puolen tunnin välein.
14.00 saatiin lupa lähteä vaikka kahville kanttiiniin ja ulos kävelemään jos auttaisi edistämään synnytystä.
Vaikka annoksia lisättiin tuntui että supistukset ei pahene ollenkaan.
17.20 lääkäri tuli käymään ja olin 5cm auki joten puhkaistiin kalvot mikä ei todellakaan sujunut ihan noin vain.
Kohdun suu oli edelleen vauvan pään takana ja se kipu oli paljon pahempaa mitä supistukset kun lääkäri väkisin veti kohdun suuta pois vauvan pään takaa että saisi kalvot puhkaistua.
17.33 vedet vihdoinkin meni ja siitä ei mennyt kuin n.20min ja supistukset iski erittäin kivuliaina.
Ihan hirvittävää kipua yhtäkkiä.
19.00 pyysin saada kohdunkaula puudutteen koska en kestänyt kipuja enää.
Mutta ei ne auttanut yhtään mitään ja se puudutteen laitto sattui ihan törkeästi.
19:55 sain vihdoinkin luvan ponnistaa mutta yli tunnin ponnistuksen jälkeen pyysin kätilöä tarkistamaan onko vauva yhtään laskeutunut alemmas.
Näin heti kätilön ilmeestä että nyt kaikki ei ole nii kuin pitää.
Kätilö soitti lääkärin paikalle ketä vahvisti että hän tuntee silmät ja nenän.
Vauva on tulossa otsatarjonnalla ulos.
Pyysin siinä vaiheessa lääkäriltä sektiota koska olin niin väsynyt että nukahtelin enkä jaksanut ponnistaa.
Lääkäri ensin vähän vastusteli koska sektiosta toipuminen on todella raskasta ja kestää pitkään palautua.
21:30 mua alettiin viedä leikkaussaliin.
Sain spinaalipuuduksen minkä jälkeen olo oli todella hyvä kun kivut loppuivat :D
En tuntenut yhtään painetta mahassa enkä huonoa oloa.
22:10 kuului kauan odotettu maailman kaunein ääni mikä varmisti että kaikki on hyvin <3
Kaikki sujui loppujen lopuksi onneksi hyvin vaikka sektioon päätyi.
Tyttö ei olisi 4.5kg ikinä mahtunut tossa tarjonnassa tulemaan ulos.
Sektiosta toipuminen on ollut todella raskas taival ja toivon ettei tarvisi joutua kokemaan uudestaan.
Mitään en tietenkään kadu eikä jäänyt synnytyspelkoa.
Eniten koville otti kun ensimmäisten viikkojen aikana ei saanut tehdä mitään.
Mitään en silti muuttaisi.
Nyt olo on fyysisesti ihan hyvä.
Kroppa muuttui erittäin paljon ja siinä on enemmän totuteltavaa ettei se maha palautunutkaan yhtä nopeasti mitä Eliaksen syntymän jälkeen.
Hyvää alkavaa viikkoa :)